Koulun historia

Vanha ja viisas kuusi vilvoittaa itseään tuulessa ja lasten naurussa - se on kasvanut ja varttunut koulun pihalla ja ottanut onkeensa avonaisten ikkunoiden tarjoaman opetuksen sanan. Kuusi muistaa ja muistelee, kuinka kaikki kerran alkoi. Siitähän on jo vuosia - itse asiassa yli vuosisata - eikä ihme, vaikka kuusen juuria jo pakottaakin aikojen alkuja ajatelleessaan .

 

 

 

Paimion ensimmäisen kansakoulun perustaminen vei vuosia


Useisiin Turun ja Porin läänin kuntiin perustettiin kansakoulu 1860- ja 1870-luvuilla. Paimiossa kansakouluasia otettiin ensimmäisen kerran välillisesti esille kuntakokouksessa joulukuussa 1869. Tällöin päätettiin anoa Hänen Majesteetiltaan Keisari Aleksanteri II:lta, että silloisen kirkkoherra Kaarlo Fonseliuksen luontoisetuihin kuuluneen pitäjänapulaisen palkka asetettaisiin kirkkoherran vaihdoksen tapahduttua kansakoulun toteuttamiseen - siis opettajan palkkaamiseen. Perusteena tälle pidettiin pappien muutoinkin hyvää palkkaa. Anomuksen laatijaksi kokous valtuutti kuntakokouksen esimiehen, kunnallisneuvos Limnellin.

Muutaman kuukauden kuluttua, kesäkuussa 1870, kansakoulun perustaminen oli kuntakokouksen käsiteltävänä Limnellin aloitteesta. Läänin kuvernööri, kreivi C. M. Greutz, oli myös saapunut kokoukseen ajamaan koulun perustamista. Talonpoikaisisännät pitivät vakinaisen kansakoulun perustamista kuntaan kalliina sekä myös tarpeettomana että vahingollisena hankkeena. Herrainsääty kannatti kouluhanketta. Äänestyksessä koulun perustamisen vastustajat voittivat 87 äänellä.

Kouluhanke oli uudelleen kuntakokousten käsiteltävänä vuosina 1873 ja 1874, mutta se ei saanut enemmistön kannatusta. Kuntalaisten mielipiteet kypsyivät kuitenkin vähitellen suopeaksi kansakoulun perustamiselle. Vuoden 1877 kesäkuun kuntakokouksessa selvä enemmistö kannatti kansakoulun perustamista. Kokouksessa valittiin komitea tekemään suunnitelma koulun perustamisesta. 



Rakentaminen alkaa


Komitea katsoi parhaaksi sijoittaa koulu alueelle, jota rajoittivat Paimionjoki, Vähäjoki ja Turkuun johtava maantie. Maa-alueen omistanut Tupilan Hallin tilan silloinen omistaja, rusthollari Gustaf Juhonpoika Pietilä suostui myymään halutun alueen. Niinpä kuntakokouksessa vuonna 1878 päätettiin tehdä kaupat 4000 markan kauppasummasta. Kauppahinnan maksamiseksi päätettiin ottaa laina. Vuotta myöhemmin päätettiin rakentaa koulu yksiopettajaisen koulun tarpeita vastaavaksi. Maanomistajat velvoitettiin manttaalinsa, maanomistuksen mukaisen veronmaksuperusteen, mukaan toimittamaan tarvittavat rakennusaineet - puutavara, hiekka ja sammaleet - rakennuspaikalle.

Koulutalon rakennusurakka kilpailutettiin. Työn sai rakennusmestari Dahlström ja koulu alkoi valmistua hyvää vauhtia. Vuonna 1880 kuntakokous totesi työn hyvin tehdyksi, eikä lopputarkastusta näin ollen tehty. Koulun ulkohuonerakennus ei ollut sisältynyt urakkaan, vaan se tarjottiin erikseen rakennettavaksi syksyllä 1880. Koulukaluston hankkimiseen päätettiin käyttää varoja, jotka olivat jääneet Venäjän hädänalaisten hyväksi toimeenpannusta keräyksestä. Tämän lisäksi otettiin lisärahoitusta kunnan omista varoista. Kalusto teetettiin pitäjän puusepillä, koska koulukalustoliikkeitä ei vielä silloin ollut.

 

 

Koulu aloittaa toimintansa


Opettajan virka julistettiin avoimeksi syksyllä 1881. Koulun johtokunta valitsi kansakoulun opettajaksi opettaja Abraham Björckin sekä tyttöjen käsityön opettajaksi rouva Olga Björckin. Kaikki oli valmista, joten koulun ovet avattiin tammikuun 13. päivänä 1882. Paimion Ylhäisempi kansakoulu aloitti toimintansa yhden opettajan kouluna, jossa heti toteutettiin poikien ja tyttöjen yhteisopetus. Oppilaita oli ensimmäisenä kouluvuonna 60.

Paimion ensimmäinen kansakoulu eli Isokoulu oli pitkään kunnan keskeisin paikka ja paikkakunnan valistuspyrintöjen kehto. Kouluun sijoitettiin Kansanvalistusseuran lukutupa ja kunnan kirjasto. Kirjasto siirrettiin kunnantalolle vasta vuonna 1898. Koululle perustettiin myös heti kesällä 1882 Talousseuran puutarhurin opastuksella puutarha, joka luovutettiin opettajan hoitoon. Tätä käytettiin myös havaintovälineenä puu- ja kasvitarhahoitoa opetettaessa.

Vuonna 1885 johtokunta päätti, että koululle on rakennettava sauna ja pesuhuone. Kuntakokous oli esitystä vastaan, mutta kuvernöörin myönteisellä päätöksellä se kuitenkin rakennettiin. Kuvernöörin päätöksellä estettiin myös kansakouluntoiminnan varhainen loppuminen Jokelan koulukiinteistössä: Paimion Edistysseura pyysi kunnalta silloisen Isonkoulun rakennusta perusteilla olevan kansanopiston käyttöön. Kuntakokous päättikin 10.10.1898 myydä Isonkoulun kansanopistolle. Kartanonomistaja Erik v.Rettig ehti myös luvata kansakoululle uuden toimitilan omistamastaan Inkilän talosta. Myyntipäätöksestä kuitenkin valitettiin kuvernöörinvirastoon ja se kumottiin. Näin kansakoulutoiminta saattoi jatkua nykyisessä Jokelan koulussa.

Lukuvuoden 1890-1891 vuosikertomuksen mukaan opetusta annettiin 30 viikkotuntia. Opetusaineina olivat uskonto, äidinkielen lukeminen, kirjalliset harjoitukset, kielioppi, maantieto, laskento, kaunokirjoitus, laulu, voimistelu ja käsityöt. Yläluokalla opiskeltiin lisäksi historiaa, mittausoppia, luonnontietoa ja piirustusta.

Alkuaikoina oppilaiden oli maksettava kahden markan lukukausimaksua, josta puolet käytettiin opettajan palkkaan ja toinen puoli tuli koulun käyttöön. Kirjat ja koulutarpeet oli myös jokaisen oppilaan kustannettava itse. Ainoastaan kaikkein vähävaraisimmat oppilaat vapautettiin näistä taloudellisista velvoitteista. Oppilaiden tekemät käsityöt myytiin keväällä huutokaupalla. Varoista puolet meni oppilaille ja puolet koululle. Syyslukukauden 1909 alusta kuntakokous poisti lukukausimaksun kaikilta oppilailta. Päätöksen aiheuttama palkan vähennys korvattiin kunnan varoista opettajalle. Oppilaat huolehtivat koulun siivoamisesta ja lämmittämisestä. Ensimmäinen siivooja palkattiin Isoonkouluun vuonna 1917. Lämmitys oli kuitenkin oppilaiden tehtävänä opettajan valvonnassa aina 1920-luvun loppupuolelle asti.



Oppilasmäärä kasvaa - lisää opettajia ja opetustilaa


Koulun oppilasmäärä kasvoi niin, että se oli jatkuvasti liian suuri yhden opettajan opetettavaksi. Kunta ei kuitenkaan ollut halukas laajentamaan koulua. Tilannetta helpotti hiukan se, että opettaja Björck piti vuosisadan vaihteen molemmin puolin kiertokoulunopettajaseminaaria. Koulun kaksi alaluokkaa olivat opettajakokelaiden harjoitusluokkina koulurakennuksen poikien veistosalissa.

Lokakuussa 1911 kuntakokous vihdoin päätti perustaa kouluun myös naisopettajan viran. Koulurakennuksen tilat olivat kuitenkin täysin riittämättömät kahden opettajan koululle. Niinpä kuntakokous päätti heinäkuussa 1912, että koululle rakennetaan lisärakennus, johon tuulee kaksi luokkahuonetta, naisopettajan asunto ja opettajain kanslia. Lisärakennus vihittiin käyttöön syksyllä 1913. Tällöin koulussa oli 79 oppilasta. Samana vuonna rakennettiin koululle myös uusi talousrakennus, jossa muiden tarvittavien tilojen lisäksi oli myös sauna.

Oppivelvollisuuslaki astui voimaan Paimiossa 1.8.1922. Lain mukaan kansakouluun kuului kaksiluokkainen alempi kansakoulu eli alakoulu ja neljäluokkainen yläkoulu. Isonkoulun (nyk. Jokelan) koulupiirissä oppivelvollisia lapsia oli 94. Kouluun olikin perustettava kaksi uutta opettajan-virkaa ja järjestettävä tilat lisäluokille. Alakoululle ei löytynyt tilaa Jokelan koulurakennuksista ja kunta ostikin Sievolan kylän koulurakennuksen tähän tarkoitukseen. Näin osalle Isonkoulun koulupiirin lapsista koulumatka muodostuikin pitkäksi.



Jokelan nimi käyttöön


Kunnan oppivelvollisuuden toteuttamissuunnitelman tarkistuksen yhteydessä vuonna 1926 Isonkoulun koulupiirin nimi muutettiin Jokelan koulupiiriksi. Saman vuoden lokakuun 1. päivänä koulun ensimmäinen pitkäaikainen opettaja ja koulun johtaja Abraham Björck siirtyi eläkkeelle 77 vuoden ikäisenä. Jokelan koulun uudeksi johtajaksi valittiin koulun yläkoulun opettaja Vilho Ilmari Rinne.

Koulukeittolatoiminta aloitettiin Jokelassa syksyllä 1929. Varattomat saivat kouluaterian ilmaiseksi, mutta muut maksoivat ruuasta markan aterialta. Koulukeittolaksi otettiin koulun vanhassa rakennuksessa oleva poikien veistosali.

Paimion oppivelvollisuuden toteuttamissuunnitelman mukaan Jokelan alakoulu olisi pitänyt sijoittaa yläkoulun yhteyteen jo vuonna 1936, mutta rakentamiseen saatiin lykkäystä vuoteen 1939. Uusi alakoulu valmistui Jokelan koulun tontille syyslukukauden 1939 alussa. Uudisrakennus sisälsi luokkahuoneen ja opettajan asunnon. Oppilaita oli tällöin koulussa 125 ja opettajia oli neljä. 



Siirtoväen tulo kasvattaa koulua entisestään


Sodan jälkeen Karjalan siirtoväkeä sijoitettiin Paimioonkin niin paljon, että koulujen oppilasmäärät kasvoivat huomattavasti. Jokelan kouluunkin piti perustaa viides opettajanvirka. Koska uudelle yläkoulun opettajalle ei ollut asuntoa, alakoulun rakennusta päätettiin laajentaa. Rakennusta jatkettiin eteläpäädystä niin, että saatiin kolme huonetta ja keittiö käsittävä opettajan asunto. Laajennus valmistui rakennusainepulan viivästyttämänä vasta vuonna 1948. Oppilaita koulussa oli tällöin 187.

Elokuussa 1948 tuli voimaan myös kansakoululain muutos, jonka mukaan kansakoulu laajennettiin 7-luokkaiseksi. Jokelaan oli perustettava uusi va. yläkoulunopettajan virka. Koska luokkahuoneita ei ollut riittävästi, otettiin käyttöön osittainen vuoroluku: 7.- luokan tunnit olivat iltapäivävuorossa.



Siirtyminen Vistan koulun alaisuuteen


Koska Jokelan ja vuonna 1906 perustetun Vistan koulun välimatka on vain kilometri, ja molemmissa kouluissa kärsittiin tilanahtautta, oppilassiirtoja toimitettiin usein. Koulusiirrot aiheuttivat kuitenkin useimmille oppilaille sopeutumisvaikeuksia. Tilanteen korjaamiseksi kunnanvaltuusto vahvisti joulukuussa 1948 uuden kansakoulupiirijaon, jossa Jokela ja Vista yhdistettiin yhdeksi piiriksi. Uuden yhdistetyn piirin nimeksi hyväksyttiin Vistan kansakoulupiiri, jossa olivat koulut Vista ja Jokela. Käytännössä yhdistymien tapahtui 1.8.1949 ja tällöin päättyi Paimion ensimmäisen kansakoulun toiminta itsenäisenä kouluna. Yhdistetyn kansakoulupiirin johtajaopettajaksi valittiin opettaja Arvi Niemelä. Jokelan koulussa työskenteli kuitenkin edelleen yksi alakoulun ja kaksi yläkoulun luokkaa.

Opetusaineet olivat suunnilleen samoja kuin kansakoulun aloitusvuosina. Alakouluun oli tullut uutena aineena ympäristöoppi ja yläkouluun terveys- ja raittiusoppi sekä maa- ja kotitalous. Oppiaineiden tuntimäärät olivat kuitenkin toisenlaisia kuin vuosisadan alussa: uskonnon, käsitöiden ja kaunokirjoituksen tunnit olivat vähentyneet ja luonnontieteitä opetettiin enemmän.

Jokelan koulusta kansalaiskoulu


Kansakoulun kahdeksannen luokan opetus oli järjestetty Paimiossa, niin kuin yleensäkin maaseudulla, 100-200 tuntia käsittävänä iltajatkokouluna. Koska jatkokoulun tulokset jäivät osittain pienen tuntimääränkin takia vähäisiksi, kansakoululautakunta ryhtyi suunnittelemaan päiväjatkokoulua. Lisäksi saatiin ennakkotietoja, että uudessa kansakoululaissa suunnitellaan kansakoulun 7:nnen ja 8:nnen luokan muodostamista ammatillisluonteiseksi päiväjatkokouluksi eli kansalaiskouluksi. Sekä kansakoululautakunta että kunnanvaltuusto pitivät parhaana ratkaisuna tulevan kansalaiskoulun sijoittamista Jokelan kouluun. Syksyllä 1957 varsinaisen kansakoulun oppilaat siirrettiin Vistan kouluun ja Jokelan koulussa aloitti toimintansa yksivuotinen kansalaiskoulu, jonka oppilaina olivat kunnan kaikkien koulupiirien kahdeksasluokkalaiset. Oppilaita oli 59 ja opettajia neljä.

Syksyksi 1958 koulun tontille valmistui lisärakennus, joka sisälsi poikien metalli- ja puutyön sekä koneopin opetukseen tarvittavat tilat. Lisäksi koulun vanhimpaan rakennukseen remontoitiin tyttöjen kotitalouden, käsityön ja kudonnan opetuksen vaatimat työhuoneet. Näin kansalaiskoulu saattoi aloittaa toimintansa kaksivuotisena päiväkouluna. Oppilaita oli 128 ja opettajia kuusi. Kansalaiskoulun johtajana toimi metallitöiden opettaja Eero Ajoniemi. Kansalaiskoulun alkamisvuoden ajan Jokelassa toimi kuitenkin vielä alakoulu.

Tähän asti oppilaille tarjottu kouluruoka oli valmistettu koulussa, mutta vuonna 1957 kouluruoka alettiin tuoda Jokelaan Vistan keittolasta. Vaikka uudistettuihin kotitaloustiloihin vedettiin vesi- ja viemäriputket ja opettajilla oli käytössään vesivessat, oppilaat käyttivät ulkohuoneita. Oppilaiden käyttöön vesivessat tehtiin vasta vuonna 1965 uusimman eli kansalaiskoulun poikien työpajarakennuksen kellarikerrokseen.

Kokouksessaan 28.1.1965 kunnanvaltuusto päätti perustaa Paimioon kansalaisopiston. Paimion kansalaisopisto aloitti toimintansa lokakuussa 1966 kansalaiskoulun tiloissa. Kansalaisopiston sivutoimisena rehtorina toimi kansalaiskoulun johtaja, opettaja Eero Ajoniemi. Ensimmäisen toimintavuoden aikana kansalaisopistossa opiskeli yli 130 paimiolaista mm englantia, ruotsia, saksaa, pukuom pelua, kotitaloutta, konekirjoitusta ja puu- ja metallitöitä. Oppi- ja harrastetunnit pidettiin arki-iltoina klo 18-21. Opiskelija- määrän kasvaessa ja kansalaisopiston opinto-ohjelman laajentuessa kansalaiskouluun perustettiin päätoiminen rehtorin virka. FK Ritva Virtanen aloitti työnsä Paimion kansalaisopiston päätoimisena rehtorina 1.9.1974. Uudelle rehtorille osoitettiin tilat Vistan koulu- keskuksesta, jossa pidettiin nyt myös suurin osa kansalaisopiston tunneista.

Kun uudet ajanmukaiset tilat kansalaiskoululle valmistuivat 1975 Vistan koulun yhteyteen, Kansalaiskoulu siirtyi Jokelasta Vistalle vuoden 1976 syyslukukauden alussa.



Jokelaan peruskoulun ala-aste


Peruskouluopetus alkoi Paimiossa 1.8.1976. Jokelan koulussa alettiin tällöin antaa peruskouluopetusta ala-asteen 1.- ja 2.-luokalla kahden luokanopettajan voimin. Hallinnollisesti Jokelan koulu toimi edelleen Vistan koulun alaisuudessa. Syyslukukauden 1976 alusta Vistan koulunjohtajaksi valittiin opettaja Salme Pakkala. Samalla Paimion Ammatillinen kurssikeskus aloitti opetuksensa Jokelassa kansalaiskoululta tyhjiksi jääneissä työtiloissa. Ammatillinen kurssikeskus toimi Jokelassa vuoden 1980 syksyyn asti. Vuoden 1980 syyslukukauden alusta Jokelassa olivat kaikki peruskoulun ala-asteen luokat eli vuosiluokat 1-6 ja luokanopettajia oli kuusi.



Jokela jälleen itsenäiseksi kouluksi


Koululautakunnan päätöksellä 1982 muodostettiin jälleen itsenäinen Jokelan koulu. Tällöin Jokelan koulun johtajaksi valittiin luokanopettaja Voitto Bastman. Hän toimi koulun johtajana kunnes jäi eläkkeelle 28.2.1989. Uudeksi koulun johtajaksi valittiin 1.3.1989 lukien luokanopettaja, HuK Kyösti Vuontela, joka toimi Jokelan koulun rehtorina vuoteen 2013 asti. (Paimiossa otettiin koulun johtaja -nimityksen tilalle käyttöön nimitys rehtori vuonna 2000.)

Vuodesta 1957 oppilaat olivat syöneet luokissa Vistan keittolassa valmistettua kouluruokaa. Luokkaruokailu, astioiden kuljetus eri rakennusten ja tiskipaikan välillä ja ruuan laadun kärsiminen kuljetuksesta koettiin vuosia erittäin hankalaksi ja kouluviihtyvyyttä vähentäväksi asiaksi. Vihdoin vuonna 1996 kunnanvaltuusto myönsi rahat uuden ruokalarakennuksen rakentamiseksi Jokelan koululle. Rakennus valmistui nopeasti ja uusi ruokala otettiin käyttöön joulukuussa 1997. Ruuanvalmistuskeittiön ja ruokasalin lisäksi rakennuksessa oli näyttämö sekä varastotilaa. Vuosina 2008-2009 rakennettiin koululle uusi liikuntasali ja vanhaan liikuntasalirakennukseen saneerattiin uusi opettajainhuone ja kaksi luokkatilaa. Vanhasta opettajainhuoneesta tehtiin terveydenhoitajan vastaanottotila. Kun Paimion lukio 2010 siirtyi Jokelan koulun viereisiin tiloihin, päätettiin ruoan valmistus ja ruokailu keskittää lukion tiloihin ja tästä syystä vuonna 2011 Jokelan ruokasalirakennukseen rakennettiin  lisää opetustiloja.

Lukuvuonna 2012-2013 Jokelan koulussa on 205 oppilasta ja viidettä luokkaa lukuunottamatta koulu on kaksisarjainen. Koulussa toimii yksitoista luokanopettajaa, laaja-alainen erityisopettaja ja resurssiopettaja. Koulun henkilökuntaan kuuluvat lisäksi kaksi siivoojaa, kiinteistönhoitaja ja kolme koulu/koulunkäyntiavustajaa.




Koulun kello soi. Puu hymähtelee tyytyväisenä, että on saanut kasvaa ja varttua näin hienolla ja tapahtumarikkaalla paikalla. Vielä vähän oksiansa kohennellen se vastaanottaa lapsia koulun oven avauduttua vauhdilla ja vilkuttaa heille huomiseen. On niin hyvä olla hiljainen puu, hiljainen ja viisas, kauniin koulun pihalla.


Tarja Kittilä ja Kyösti Vuontela


päivitykset 2013 Susanna Salo
Lähteet:
Toivo Jokiniemi: Paimion kansanopetuksen historia, 1961
Toini Erkkola, Erik v. Hertzen, Kerttu Innamaa: Paimion historia, 1973
Leila Ajoniemen, Eero Lehtosen, Kirsti Paturin ja Ritva Vieraankiven haastattelut