Uudet Helmi-elinympäristöhankkeet saivat rahoituksen
Paimio sai Ympäristöministeriön rahoitusta kahdelle Helmihankkeelle, tarkoitus on perustaa laitumet Vähäjoen varrelle.
Varsinais-Suomen Helmikunnat 2 -hanke on Valonian (Varsinais-Suomen Liiton) ja alueen kuntien yhteishanke Helmi-elinympäristöjen kunnostamiseksi. Kunnista hankkeessa on mukana Paimio, Kaarina, Lieto, Naantali, Raisio, Salo, Somero ja Uusikaupunki. Valonia toimii hankkeen päähakijana ja koordinoijana. Hanke on jatkoa vuosina 2021–2022 toteutetulle ”Varsinais-Suomen Helmikunnat” -hankkeelle, joka sai avustusta Ympäristöministeriön Kunta-Helmi -avustushausta. Jatkohanke koostuu konkreettisista Helmi-elinympäristöihin kohdistuvista kunnostustoimista sekä lisäksi Valonian neljä eri osa-aluetta käsittävästä kokonaisuudesta, johon lukeutuu viestintään, koordinointiin, osallistamiseen ja pienvesiteemaan liittyvät kokonaisuudet.
Paimion osalta vuosina 2023–2024 käynnissä olevassa hankkeessa on tarkoitus aloittaa laidunnus kahdella Vähäjoen kohteella, Jokelan koulun vieressä ja Vähäjokipolun varrella. Lisäksi Jokelan koulun kohteella tehdään pieniä virtavesikunnostuksia. Vähäjoenvarsi on ollut suurelta osin viljely- ja laidunaluetta, vielä 1990-luvullakin kohteet ovat olleet avoimia. Nykyään kohteiden ympäristö on umpeenkasvanut ja rehevöitynyt.
Laidunnus estää alueen umpeenkasvua ja vieraslajien leviämistä sekä lisää luonnon monimuotoisuutta. Hankkeesta on hyötyä luonnon monimuotoisuudelle, koska laidunnuksen avulla saadaan parannettua kasvillisuuden olosuhteita ja torjuttua haitallista vieraslajia jättipalsamia, joka vie kasvutilaa kotoperäisiltä kasvilajeilta. Laidunnuksen myötä kasvilajisto monipuolistuu hiljalleen ja saadaan kotoperäistä perinnebiotooppi lajistoa. Kasvien lisäksi laidunnuksesta hyötyvät myös hyönteiset ja linnut. Laidunnuksen jatkaminen tulevina vuosina, hankkeen loputtuakin, kehittäisi aluetta ja pitäisi huolta rantavyöhykkeen luontoarvoista. Laidunnus myös kohentaa alueen maisemaa avoimemmaksi ja perinteistä maalaismaisemaa muistuttavaksi, ja samalla parantaa myös alueen virkistysarvoa.
Tällä uudella hankkeella jatketaan Vähäjoen luontoarvojen säilyttämistä ja lisäämistä. Vähäjoki laskee Paimionjokeen, joka on sekä valuma-alueeltaan että virtaamaltaan suurin Saaristomereen laskeva joki. Vähäjoen laakson maaperä on savea, ja kasvillisuus rehevää varsinkin jokirannassa. Osa alueesta on maakunnallisesti arvokasta luontokohdetta ”Vähäjoen rantaniityt ja lehdot” ja maakuntakaavan suojelualuetta eli S-aluetta. Paimionjokilaakson viljelymaisema on myös valtakunnallisesti arvokas maisema-alue.
Vähäjoen vesistöalueesta ranta-alueineen on muodostumassa hieno ekologinen jatkumo ja luontokohde Paimion keskustan liepeille ja Paimionjoen varteen. Vähäjoessa ja sen sivujoessa Karhunosassa elää luonnonvarainen uhanalainen meritaimenkanta (Salmo trutta). Vähäjoki on myös tärkeä kevätkutuisten kalalajien lisääntymisalue. Myös luontodirektiivilajeja nahkiaista (Lampetra fluviatilis, NT) ja pikkunahkiaista (Lampetra planeri) esiintyy. Vähäjoki on myös saukon (Lutra lutra, luontodirektiivilaji) elinympäristöä.
Vähäjoen ja Karhunojan varressa on helmihankkeiden lisäksi toteutettu monia virtavesi- ja uomakunnostuksia. Taimenkannan elinmahdollisuuksien parantamiseksi Vähäjoen vanhaan myllypatoon on rakennettu kalatie ja Karhunojaan on viime vuosina kunnostettu taimenen lisääntymisalueita mm. Valonian virtavesien kunnostushankkeissa ja helmihankkeessa. Karhunojasta on hiljaisten vuosien jälkeen tehty taas havaintoja luonnossa syntyneistä taimenen poikasista ja jopa 50 cm pituisesta taimenesta. Havainnot taimenen lisääntymisen onnistumisesta antavat toivoa taimenkannan elpymisestä.
Pienten virtavesien ekologisen tilan parantamiseen liittyy joen ja puron kunnostamisen lisäksi oleellisesti virtavesien rantavyöhykkeen kunnostaminen. Vähäjoen rantavyöhykkeen kunnostus- ja ennallistamistoimet parantavat myös uhanalaisen taimenen ja muiden vesieliöiden elinympäristöjä. Vähäjoella toimenpiteillä on myös laajempia luonnon monimuotoisuuden parantamiseen tähtääviä tavoitteita rantavyöhykkeen lehdoissa ja perinnemaisemissa.
Nykyisin Vähäjoen laakson luontotyypit vaihtelevat yhä avoimina säilyneistä niittykuvioista entisille avomaille kasvaneisiin tiheydeltään vaihteleviin nuoriin lehtimetsiin sekä pensaikkoihin. Osa jokivarresta on kehittynyt edustavaksi joki- ja purovarsilehdoksi, jossa esiintyy muun muassa monipuolinen lintulajisto ja edustavaa kasvilajistoa. Aiempien helmihankkeiden puitteissa on parannettu joenvarsilehtojen oloja, kaadettu istutusmännikkö lehtipuuistutusten tieltä Vähäjokipolun varrelta, ja muutettu istutuskuusikko lehdoksi Vähäjokeen laskevan Karhunojan varrella. Lisäksi alueella on paikoin umpeen kasvavia niittyjä.