Ympäristönsuojelumääräykset

1 § Määräysten antaminen ja valvonta

1.1 Nämä määräykset annetaan ympäristönsuojelulain 202 §:n (527/2014) perusteella.

1.2 Ympäristönsuojelumääräysten noudattamista valvoo ympäristönsuojelulain 22 §:n mukaisesti kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena Paimiossa toimii ympäristölautakunta.

1.3 Ympäristönsuojeluviranomainen voi siirtää sille näissä määräyksissä kuuluvaa ratkaisuvaltaa alaiselleen viranhaltijalle siten kuin kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/1986) säädetään.

Ympäristönsuojelulain 202 §:n 1 momentin mukaan toimivalta määräysten antamiseen on kunnanvaltuustolla.

YSL 22 §:n 1 momentin mukaan kunnalle kuuluvista ympäristönsuojelulain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kunnan ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (65/1984) 5 § 1 momentin mukaan kunnan ympäristösuojeluviranomainen. Viranomaisen tehtäviä hoitaa kunnan määräämä lautakunta.

 

2 § Määräysten tavoitteet

2.1 Ympäristönsuojelumääräysten tavoitteena on Paimion paikalliset olosuhteet huomioon ottaen ehkäistä ympäristön pilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia haittoja siten kuin ympäristönsuojelulaissa on säädetty.

Ympäristönsuojelumääräykset annetaan ympäristönsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten toimeenpanemiseksi. Määräyksillä voidaan tehokkaasti ehkäistä kunnan paikallisista olosuhteista johtuvia ympäristöhaittoja ja antaa ympäristönsuojelua koskevia asetuksia täydentäviä ja käytännön tilanteita selventäviä määräyksiä ja ohjeita.

 

3 § Määräysten soveltaminen ja suhde muihin määräyksiin

3.1 Näillä määräyksillä täydennetään ympäristönsuojelulain säännöksiä ja määräyksiä. Määräykset ovat voimassa koko Paimion kaupungin alueella, ellei muualla näissä määräyksissä toisin säädetä.

3.2 Saari-Nummensuon pohjavesialueella Paimiossa noudatetaan lisäksi vesioikeuden päätöksellään (81/1988/4) vahvistamia vedenottamon suoja-alueita koskevia määräyksiä.

3.3 Nämä määräykset eivät voi koskea YSL 202 §:n 2 momentin mukaisesti
1) Luvan- tai ilmoituksen varaista tai ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröitävää toimintaa
2) 31 §:ssä tarkoitettua koeluonteista toimintaa
3) 120 §:ssä tarkoitettuja poikkeuksellisia tilanteita
4) 136 §:n 1 momentissa tarkoitettua pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamista koskevaa ilmoitusmenettelyä
5) puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen toimintaa

3.4 Määräykset voivat YSL 202 §:n 3 momentin mukaisesti koskea:
1) toimia, rajoituksia ja rakennelmia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia;
2) erityisen häiritsevän tilapäisen melun tai tärinän torjuntaa;
3) toimintojen sijoittumisen ympäristönsuojelullisia edellytyksiä asemakaava-alueen ulkopuolella;
4) sellaisten alueiden määrittelyä, joilla ympäristön erityisen pilaantumisvaaran vuoksi on kielletty jäteveden johtaminen maahan,
vesistöön taikka ojaan, lähteeseen, tekolammikkoon tai vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaiseen noroon;
5) sellaisten alueiden ja vyöhykkeiden määrittelyä, joilla lannan ja lannoitteiden sekä maataloudessa käytettävien ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä rajoitetaan;
6) valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista;
7) vesien ja meriympäristön tilan parantamista koskevia toimia, jotka ovat vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisen vesienhoitosuunnitelman tai merenhoitosuunnitelman mukaan tarpeellisia.

YSL 202 §
Ympäristönsuojelumääräykset sitovat myös kansalaisten ohella myös viranomaisia.

Viranomaisen tulee lupa-asiaa ratkaistaessa tai muuta viranomaispäätöstä tehtäessä ottaa huomioon, mitä kyseisestä asiasta on ympäristönsuojelumääräyksissä säädetty. Esim. rakennusluvassa ei tule hyväksyä ympäristönsuojelulliselta toteutukseltaan tai tasoltaan huonompaa jätevesien käsittelyjärjestelmää kiinteistölle kuin ympäristönsuojelumääräyksissä on edellytetty. Myös kaavoituksessa tulisi kaavamääräykset sovittaa ympäristönsuojelumääräyksiin siten, ettei niiden välillä ole
ristiriitaisuuksia.

Kohdat 3.3 ja 3.4 ovat informatiivinen tieto.

4 § Paikalliset olosuhteet

4.1 Paikalliset olosuhteet ja alueet, joilla ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen, poistaminen ja vähentäminen edellyttävät tarkennettuja yleisiä määräyksiä ovat Paimiossa seuraavat:
• luokitellut pohjavesialueet
• ranta-alueet
• vesistöt

4.2 Paimion luokitellut pohjavesialueet:
– Saari-Nummensuo (1-luokka)
– Nummenpää-Aakoinen (1-luokka)
– Preitilä-Haanpää (1E-luokka)

Paikallisuutta voidaan tuoda esille esim. luettelemalla pilaantumiselle herkät alueet kunnassa, kuten luokitellut pohjavesialueet. Paikalliset olosuhteet on hyvä olla kirjattuna, jotta ne pystytään ottamaan paremmin huomioon asioita ratkaistaessa.

Ranta-alueiden määritys (0-100 m) Paimiossa perustuu Suomen ympäristökeskuksen laatimaan kartta-aineistoon.

 

5 § Määritelmät

Taajaan rakennettu alue: asemakaavoitettu alue

Pohjavesialueet: elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen luokittelu vesienhoidon ja merienhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta (1263/2014) mukaan:
– 1-luokka on vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, jonka vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan tai talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin
– 2-luokka on muu vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue, joka pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu edellisessä kappaleessa mainittuun käyttöön
– ELY-keskus luokittelee lisäksi E-luokkaan pohjavesialueen, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen

Ranta-alue: vesistöjen ranta-alueet, jotka ulottuvat enintään 100 m:n päähän keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta ja joilla on vesiensuojelun kannalta tarpeen antaa ympäristönsuojelumääräyksiä. (Syken karttapalvelu, sivu aukeaa uuteen välilehteen)

Tulvanalainen alue: alue, joka jää tulvan alle useammin kuin keskimäärin kerran 20 vuodessa, eikä sitä ole suojattu tulvapenkereellä tai muilla pysyvillä rakenteilla.

Vesistö: järvi, lampi, joki, puro ja muuut luonnolliset vesialueet sekä tekojärvi, kanava ja muu vastaava keinotekoinen vesialue. Vesistönä ei kuitenkaan pidetä ojaa, noroa tai lähdettä. (Vesilaki 587/2011 1 luku 3 § kohta 3).

Pohjavesi: maa- tai kallioperässä oleva vesi (vesilaki 587/2011 1 luku 3 § kohta 7)

Hulevesi: sade- ja sulamisvedet

Vesihuoltolaitos: laitos, joka huolehtii yhdyskunnan vesihuollosta kunnan hyväksymällä toiminta-alueella

Vesijohto: vesihuoltolaitoksen vesijohto

Jätevesiviemäri: vesihuoltolaitoksen ja vesiosuuskuntien jätevesiviemäri

Hulevesiviemäri: vesihuoltolaitoksen hulevesiviemäri

Jätevesi: Ympäristönsuojelulain mukaan jätevettä on sellainen käytöstä poistettu vesi, pilaantuneelta alueelta johdettava vesi tai ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan käytetyltä alueelta johdettava vesi, josta voi aiheutua ympäristön pilaantumista. Mainittu jäteveden määritelmä kattaa siten myös hulevedet ja suotovedet silloin, kun niistä voi aiheutua ympäristön pilaantumista

Talousjätevesi: asuntojen, toimistojen, liikerakennusten ja laitosten vesikäymälöistä, keittiöistä, pesutiloista ja niitä vastaavista tiloista ja laitteista peräisin oleva jätevesi sekä ominaisuuksiltaan ja koostumukseltaan vastaava karjatilojen maitohuoneista tai muusta elinkeinotoiminnasta peräisin oleva jätevesi

Käymäläjätevesi: vesi-wc:stä muodostuva jätevesi

Harmaa jätevesi: talousjätevesi, joka ei sisällä käymäläjätevesiä

Vähäinen määrä harmaita jätevesiä: kiinteistöllä on kantovesi, vähäisyys arvioidaan kiinteistön käyttäjämäärän ja varustetason mukaan tapauskohtaisesti

Työmaavedet: työmaavedellä tarkoitetaan työmailla muodostuvia vesiä tai lietettä kuten työmaakaivantoon suotautuvaa pohja- ja/tai orsivettä, taivaalta satavaa vettä, kaivantoa ympäröiviä pintoja pitkin valuvaa hulevettä, erilaisissa työmenetelmissä kuten
porauksessa käytettävää vettä, sekä rakennusten ulkopintojen kunnostuksessa syntyvää vettä tai lietettä, jonka poisjohtamista rakentaminen edellyttää

Liete: asumisessa tai vastaavassa toiminnassa syntynyt, kiinteistön saostussäiliöihin, pienpuhdistamon lietesäiliöihin tai muihin käsittelyjärjestelmiin kertyvä laskeutuva tai kelluva aines, joka voidaan erottaa jätevedestä omana jakeena sekä umpisäiliöliete. (YSL § 154)

Jätevesien perustason puhdistusvaatimus: talousjätevedet on puhdistettava siten että ympäristöön aiheutuva kuormitus vähenee (YSL §156b)
– orgaanisen aineen osalta vähintään 80 %
– kokonaisfosforin osalta vähintään 70 %
– kokonaistypen osalta vähintään 30 %

Jätevesien perustasoa ankarampi puhdistusvaatimus: talousjätevedet on puhdistettava siten että ympäristöön aiheutuva kuormitus vähenee (YSL §156c)
– orgaanisen aineen osalta vähintään 90 %,
– kokonaisfosforin osalta vähintään 85 %
– kokonaistypen osalta vähintään 40 %

Jätevesijärjestelmä: rakennuksissa ja rakennusten ulkopuolella olevien talousjätevesiviemäreiden sekä jätevesikäsittelyjärjestelmien muodostama kokonaisuus, joka on tarpeen kiinteistön talousjätevesien johtamiseksi ja käsittelemiseksi. (YSL § 154)

Jätevesien käsittelyjärjestelmä: talousjätevesien puhdistusta tai muuta käsittelyä varten tarvittavien laitteiden ja rakenteiden muodostama kokonaisuus, joka voi koostua saostussäiliöistä, maahanimeyttämöstä, maasuodattamosta, umpisäiliöstä,
pienpuhdistamosta tai muista laitteista tai näiden laitteiden ja menetelmien yhdistelmistä. (YSL § 154)

Maasuodattamo: maahan kaivettu tai pengerretty jäteveden käsittelylaitteisto, jossa vähintään saostussäiliöissä esikäsitelty jätevesi puhdistuu kulkeutuessaan rakennetun, pääasiassa hiekkaa tai muuta maa-ainesta olevan suodatinkerroksen läpi. Muodostunut jätevesi kootaan putkistolla ja johdetaan edelleen jatkokäsittelyyn tai maastoon. Maasuodattamon pohjarakenteen alapinta tulee varustaa sijoituspaikan sitä edellyttäessä tiiviillä pohjalla (muovi tai tiivis savi).

Maahanimeyttämö: maahan kaivettu tai pengerretty jäteveden käsittelylaitteisto, jossa vähintään saostussäiliöissä esikäsitelty jätevesi imeytetään maaperään puhdistumaan ennen sen kulkeutumista pohjaveteen. Maahan imeytys vaatii maaperän
kelpoisuustestin.

Jäteveden umpisäiliö: Jäteveden säilytykseen tarkoitettu ja hyväksytty vesitiivis säiliö, josta ei ole purkuputkea ympäröivään maastoon.

Pienpuhdistamo: muu jäteveden puhdistuslaite kuin saostussäiliö, umpisäiliö, maahanimeyttämö tai maasuodattamo. Laitteen toimintaperiaate voi olla mekaaninen, kemiallinen, biologinen tai niiden yhdistelmä.

Kaksoisvaippasäiliö: säiliö, jossa tiiviin sisäsäiliön ympärillä on tiivis umpinainen vaippa ja ulkovaippa ulottuu vähintään sisäsäiliön korkeimman mahdollisen nestepinnan tasolle

Lumenkaatopaikka: lumen käsittelypaikkaa, jonne lunta tuodaan muualta toistuvasti useana vuonna.

 

Määritelmät ovat tärkeitä määräysten ymmärrettävyyden ja sovellettavuuden kannalta. Määräyksissä käytettävä terminologia on hyvä määritellä ja selittää, koska terminologia ja sen tulkinta voi muuten olla epäselvää.

6§ Talousjätevesien käsittely pohjavesialueilla

6.1 Pohjavesialueilla puhdistetun ja puhdistamattoman talousjäteveden imeyttäminen maaperään ja johtaminen ojaan, noroon, puroon tai vesistöön on kielletty.

6.2 Pohjavesialueilla kaikki muodostuvat talousjätevedet on johdettava viemäriverkostoon, mikäli se on mahdollista. Muussa tapauksessa kaikki talousjätevedet tulee pohjavesialueilla johtaa umpinaiseen säiliöön, josta ne on toimitettava kunnan osoittamaan jätevedenkäsittelyyn. Umpisäiliö tulee varustaa ylitäytönhälyttimellä.

6.3 Pohjavesialueilla talousjätevedet voidaan vaihtoehtoisesti johtaa suljetussa, tiiviissä viemärissä pohjavesialueen ulkopuolelle asianmukaiseen jätevedenkäsittelyyn. Käsiteltyjen jätevesien purkupaikan suojaetäisyys pohjavesialueesta ratkaistaan tapauskohtaisesti huomioon ottaen jäteveden määrä, maaston kaltevuus ja maaperän laatu.

YSL 202 § 3 mom. kohta 4
YSL 17 §
Pohjaveden pilaamiskiellon takia talousjätevesien käsittelylle pohjavesialueilla on annettu muita alueita tiukemmat määräykset. Pohjaveden pilaantumisen estämiseksi tärkeillä pohjavesialueilla edellytetään, ettei mitään talousjätevesiä saa imeyttää maaperään tai johtaa ojaan. Kaikki talousjätevedet on pantava umpitankkiin tai johdettava tiiviissä rakenteessa pohjavesialueen
ulkopuolelle käsiteltäväksi, koska hyvin vettä läpäisevässä maaperässä jätevesi ei ehdi puhdistua riittävästi ennen kulkeutumistaan pohjaveteen.
Puhdistettukin jätevesi sisältää ravinteiden lisäksi esim. ulosteperäisiä mikrobeja, lääkeainejäämiä, raskasmetallijäämiä ja muita vastaavia aineita, jotka voivat aiheuttaa pohjaveden pilaantumisen riskin sekä vaarantaa pohjaveden laadun.

 

7 § Talousjätevesien käsittely ranta-alueilla

7.1 Ranta-alueilla tulee talousjätevedet johtaa ensi sijaisesti viemäriverkostoon, mikäli se on mahdollista.

7.2 Ranta-alueilla tulee noudattaa hajajätevesiasetuksen (157/2017) mukaista perustasoa ankarampaa puhdistusvaatimusta (YSL § 156 c).

7.3 Ranta-alueilla tulee jätevesien puhdistuslaitteistot sijoittaa ja toteuttaa siten, etteivät puhdistamattomat jätevedet tulvakorkeuden aikanakaan pääse suoraan vesistöön.

YSL 156c § 2 mom
YSL 202 § 3 mom. kohta 7
Ranta-alueilla jätevesien käsittelyä koskevat tiukemmat määräykset ovat tarpeen vesiensuojelullisista syistä ja vesistön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Käytännössä ranta-alueille (0 -100 m rannasta) edellytetään umpitankkia kiinteistöltä syntyville jätevesille, ellei ole mahdollista liittyä kunnalliseen viemäriverkkoon. Näin osaltaan edistetään myös Paimionjoen ja -lahden vedenlaadun parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä, joihin kaupunki on sitoutunut mm. Paimionjoki-yhdistyksen toiminnan myötä sekä kaupungin ympäristöohjelmassa.
Perustason puhdistustasovaatimuksen täyttäminen ranta-alueilla ei ole riittävä vesistöön kohdistuvan kuormituksen vähentämiseksi. Puhdistettu talousjätevesi sisältää ravinteiden lisäksi myös muita vesistön pilaantumisen vaaraa aiheuttavia aineita, kuten raskasmetalleja, lääkejäämiä ja ulosteperäisiä mikrobeja.
Ranta-alueiden määritys (0-100 m) perustuu Suomen ympäristökeskuksen laatimaan kartta-aineistoon.

 

8 § Jätevesien johtaminen viemäriverkoston ulkopuolisella alueella

8.1 Hajajätevesiasetuksen mukaista perustason puhdistusvaatimusta (YSL § 156 b) noudatetaan Paimiossa kaikkialla muualla viemäriverkoston ulkopuolisilla alueilla.

YSL 156b §
Paimiossa viemäriverkostojen ulkopuoliset alueet ovat pääosin melko harvaan asuttuja alueita, joilla perustason puhdistustaso on katsottu riittäväksi.

 

9 § Vesikäymälän rakentaminen

9.1 Ranta-alueilla wc-vesiä ei saa käsiteltynäkään johtaa maahan tai ojaan 0-100 m:n etäisyydellä rannasta.

9.2 Pohjavesialueilla wc-vesiä ei saa käsiteltynäkään johtaa maahan tai ojaan.

9.3 Vesikäymälän rakentaminen on kielletty sellaisilla kiinteistöillä, joihin ei ole ympärivuotista tieyhteyttä tai mahdollisuutta säännölliseen lietetyhjennykseen.

YSL 202 §:n 3 mom. kohta 1
YSL 155 § 1 mom.
Vesikäymälän käsiteltyjen jätevesien johtaminen ranta-alueelle tai pohjavesialueelle on kielletty, jotta ehkäistään pohjavesialueiden, ranta-alueiden ja vesistöjen pilaantumisen vaara. Puhdistettukin jätevesi sisältää ravinteiden lisäksi esim. ulosteperäisiä mikrobeja, lääkeainejäämiä, raskasmetallijäämiä ja muita vastaavia aineita, jotka voivat aiheuttaa pohjaveden tai vesistön
pilaantumisen riskin sekä vaarantaa pohjaveden tai vesistön veden laadun.

Määräyksellä kieltää vesikäymälän rakentaminen kiinteistöille, joihin ei päästä ympärivuotisesti suorittamaan lietetyhjennyksiä tai esim. huoltamaan epäkunnossa olevaa jätevesijärjestelmää, ehkäistään vesikäymälän jätevesistä aiheutuvaa ympäristön pilaantumista.

 

10 § Vähäisten talousjätevesien johtaminen

10.1 YSL 155.2 §:n mukaan muut kuin vesikäymälän jätevedet voidaan johtaa puhdistamatta maahan, jos vesien määrä on vähäinen eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa, ei kuitenkaan lähemmäksi kuin 20 m vesistöstä.
Maaperän on sovelluttava jätevesien imeyttämiseen eivätkä jätevedet saa joutua suoraan vesistöön tai ojaan.

YSL 155 §
Jätevedet jotka eivät sisällä käymäläjätevesiä, sisältävät ravinteiden lisäksi myös muita maaperän ja ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavia aineita, kuten raskasmetalleja, lääkejäämiä ja ulosteperäisiä mikrobeja.

 

11 § Jätevesijärjestelmän sijoittaminen

11.1 Jätevesien maahan imeytysjärjestelmät eivät ole sallittuja ranta- eikä pohjavesialueilla.

11.2 Puhdistettujen jätevesien purkupaikan sijoittamisessa kiinteistöllä tulee noudattaa seuraavia vähimmäissuojaetäisyyksiä (purkupaikka on piste, josta jätevettä pääsee ympäristöön kuten purkuputken pää).
• talousvesikaivo > 30 m
• naapurikiinteistön raja > 5 m
• rakennus > 20 m
• vesistö > 20 m
• tie > 5 m
• oja > 5 m
• lämpökaivo > 20 m

11.3 Kohdan 11.2 etäisyysvaatimuksista voidaan perustellusta syystä poiketa jätevesisuunnitelman lupakäsittelyn yhteydessä.

11.4 Puhdistettujen jätevesien johtamiseen esim. rajaojaan, yleisen tai yksityisen tienvarren ojaan tarvitaan naapurin, tiehallinnon tai tiekunnan kirjallinen suostumus. Tällöin kohdan 11.2 mainituista. etäisyyksistä voidaan poiketa.

11.5 Maahan imeyttämön alimman jakokerroksen pohjasta on jätettävä seuraavat suojaetäisyydet ylimpään pohjavedenpintaan:
• 0,5 m: ilman käymäläjätevesiä
• 2,0 m: on käymälävesiä

11.6 Maasuodattamon alimman kokoomakerroksen pohjasta on jätettävä seuraavat suojaetäisyydet ylimpään pohjavedenpintaan:
• 0,5 m: ilman käymäläjätevesiä
• 1,0 m: on käymäläjätevesiä

11.7 Jätevesijärjestelmää ei saa sijoittaa tulvanalaiselle alueelle.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1 ja 4
Puhdistettukin jätevesi sisältää ravinteiden lisäksi esim. ulosteperäisiä mikrobeja, lääkeainejäämiä, raskasmetallijäämiä ja muita vastaavia aineita, jotka voivat aiheuttaa pohjavesi- ja ranta-alueiden pilaantumisen riskin.

Suojaetäisyyksien tarkoituksena on ehkäistä jätevesijärjestelmästä mahdollisesti aiheutuvaa haittaa, kuten kaivojen ja vesistön pilaantumista. Tarkoituksena on myös ehkäistä puhdistettujen jätevesien pääsyä herkkiin kohteisiin haitallisissa määrin. Suojaetäisyyksillä voidaan myös ehkäistä muita mahdollisia haittoja, kuten hajuhaittoja. Etäisyydet ovat tarpeellisia myös
terveydensuojelullisista syistä. Suojaetäisyys on määriteltävä tapauskohtaisesti ja siihen vaikuttavat mm. maaperäolosuhteet, sijaintipaikan kaltevuus ja pohjavesiolosuhteet.

Yksittäisissä tapauksissa saattaa tulla tilanteita, jolloin suojaetäisyyksistä olisi tarpeen poiketa. Koska määräyksissä ei voida etukäteen määritellä kaikkia tilanteita, jolloin poikkeuksen myöntäminen olisi tarpeellista, tulisi viranomaisella olla mahdollisuus myöntää poikkeus erityisen syyn niin vaatiessa.

Suojaetäisyysvaatimuksella pohjaveden ylimpään pintaan suojataan pohjavettä terveydensuojelullisista syistä.

Määräyksellä; jätevesijärjestelmää ei saa sijoittaa tulvanalaiselle alueelle; on tarkoitus ehkäistä tulvaveden pääsy jäteveden käsittelyjärjestelmiin ja tästä mahdollisesti aiheutuva puhdistamattoman jäteveden pääsy tulvaveden mukana vesistöön. Määräys on tarpeen, jotta estetään vesistön ja ranta-alueen pilaantumisen vaara.

 

 

12 § Ulkokäymälän sijoittaminen

12.1 Ulkokäymälää ei saa sijoittaa tulva-alueelle, 20 m lähemmäksi vesistöä eikä 5 m lähemmäksi ojaa, noroa tai naapurin rajaa. Naapurin kirjallisella suostumuksella käymälän saa sijoittaa lähemmäksi rajaa.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1
Määräyksellä; ulkokäymälää ei saa sijoittaa tulvanalaiselle alueelle; on tarkoitus ehkäistä tulvaveden pääsy ulkokäymälän rakenteisiin ja tästä mahdollisesti aiheutuva puhdistamattoman jäteveden pääsy tulvaveden mukana vesistöön. Määräys on tarpeen, jotta estetään vesistön ja ranta-alueen pilaantumisen vaara.

Suojaetäisyyksien tarkoituksena on ehkäistä ulkokäymälän jätteestä mahdollisesti aiheutuvaa haittaa vesistölle ja ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Yksittäisissä tapauksissa saattaa tulla tilanteita, jolloin suojaetäisyyksistä olisi tarpeen poiketa. Koska määräyksissä ei voida etukäteen määritellä kaikkia tilanteita, jolloin poikkeuksen myöntäminen olisi tarpeellista, tulisi viranomaisella olla mahdollisuus myöntää poikkeus erityisen syyn niin vaatiessa.

 

13 § Ajoneuvojen, koneiden, veneiden ja muiden vastaavien laitteiden pesu

13.1 Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu on kielletty katu- ja tiealueilla sekä muilla yleisillä alueilla.

13.2 Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesuvesiä ei saa johtaa puhdistamattomina suoraan vesistöön.

13.3 Pohjavesi- ja ranta-alueilla ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu on sallittu ainoastaan tähän tarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta
jätevesiviemäriin.

13.4 Ammattimainen tai laajamittainen ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu on pesuaineiden laadusta riippumatta sallittu ainoastaan tähän tarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta jätevesiviemäriin.

13.5 Viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla pesuvedet on esikäsiteltävä ja johdettava hyväksyttyyn jätevesien käsittelyjärjestelmään.

13.6 Pelkällä vedellä tai ympäristölle vaarattomalla pesuaineella pestäessä pesuvedet voidaan johtaa omalla kiinteistöllä maastoon edellyttäen, että siitä ei aiheudu pohjaveden tai ympäristön pilaantumista.

13.7 Veneiden pohjamaali on poistettava tiiviillä alustalla, joka estää ympäristölle haitallisten maalijätteiden pääsyn maaperään ja jolta maalijäte voidaan kerätä talteen. Veneiden hiontapölyn leviäminen ympäristöön on estettävä.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1
YSL 16 § ja YSL 17 §
Määräyksillä voidaan estää ajoneuvojen, veneiden ja muiden laitteiden pesussa liukenevien haitallisten aineiden, kuten öljyn tai liuottimien pääsy vesistöön, maaperään tai pohjaveteen.

Määräykset ovat tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Pesussa käytettävät aineet aiheuttavat pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Yleisiltä katualueilta pesuvedet kulkeutuvat hulevesiviemäröinnin kautta ympäröivään maastoon.

Laajamittaisessa pesutoiminnassa syntyy huomattavia määriä pesuvesiä, jotka sisältävät pesuaineita ja pesussa liuenneita muita haitallisia aineita, jotka aiheuttavat ympäristön pilaantumisen vaaraa.

 

14 § Mattojen ja tekstiilien pesu

14.1 Ammattimainen ja laajamittainen mattojen ja tekstiilien pesu on sallittu vain tähän tarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla, jossa jätevesien käsittelystä on huolehdittu asianmukaisella tavalla.

YSL 16 § ja YSL 17 §
Määräyksellä voidaan estää mattojen pesussa käytettävien haitallisyen pesuaineiden pääsy suoraan vesistöön tai maaperään.

 

15 § Työmaavedet

15.1 Työmaavesiä, jotka sisältävät ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavia määriä haitallisia aineita tai kiintoainetta, ei saa johtaa mereen, vesistöön, viemäriverkostoon eikä avo-ojaan ilman esikäsittelyä, jolla haitta-aineet tai kiintoaine saadaan poistettua tai riittävästi vähennettyä. Maahan imeyttäminen edellyttää, ettei työmaavesistä aiheudu maaperän tai pohjaveden pilaantumista.
Hulevesiviemäriin johdettava vesi ei saa aiheuttaa viemäriverkoston tukkeutumista tai syöpymistä.

15.2 Jos työmaavesiä aiotaan/halutaan johtaa hule- tai jätevesiviemäriin, on oltava yhteydessä Paimion Vesihuolto Oy:öön. Yhtiö voi asettaa vaatimuksia hule- ja jätevesiviemäreihin johdettavan veden laadulle ja määrälle.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1
YSL § 16 ja YSL § 17
Määräyksillä voidaan estää haitallisten työmaavesien pääsy suoraan vesistöön, maaperään, pohjaveteen tai ympäristöön. Määräykset ovat tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi.
Työmaavesissä mahdollisesti olevat haitalliset aineet aiheuttavat pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Kun työmaavedet ohjataan hallitusti ja kontrolloidusti ja esikäsittelyllä poistetaan kiintoaines, silloin ne eivät tuki viemäriverkostoa tai pilaa ympäristön maaperää.

16 § Eläintilojen ja maitohuoneiden pesuvedet

16.1 Viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla maitohuoneiden ja eläintilojen pesuvedet, jotka sisältävät käymäläjätevesiä, tulee käsitellä tarkoitukseen suunnitellussa erillisessä käsittelyjärjestelmässä tai yhdessä talousjätevesien kanssa yhteiskäyttöön suunnitellussa käsittelyjärjestelmässä.

16.2 Sellaiset pesuvedet, jotka eivät sisällä käymäläjätevesiä sekä jalostukseen kelpaamaton maito tulee johtaa liete- tai virtsasäiliöön, mikäli säiliön mitoitus on riittävä. Säiliöiden mitoituksessa on huomioitava pesuvesien ja jätemaidon
vuosittainen määrä. Liete- ja virtsasäiliöön johdettavat pesuvedet eivät saa sisältää ympäristölle haitallisia aineita.

16.3 Eläintilojen sosiaalitilojen harmaat vedet voidaan johtaa virtsa- tai lietesäiliöön, mikäli niiden määrä on vähäinen.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1
Ympäristönsuojelulain lupa- ja ilmoitusmenettelyn ulkopuolelle jäävien eläinsuojien jätevesistä voi aiheutua ympäristön pilaantumisvaaraa, joten niiden käsittelyä ja johtamista koskevat ympäristönsuojelumääräykset ovat tarpeelliset.

Eläinsuojien jätevedet ympäristöön johdettuna voivat aiheuttaa merkittävää pistemäistä kuormitusta ja ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Ympäristölupajärjestelmän ja ilmoitusmenettelyn ulkopuolelle jäävien tilojen osalta määräyksillä
voidaan estää jätevesien aiheuttamaa ympäristön pilaantumista.

17 § Jätevesilietteen käsittely

17.1 Jätehuoltomääräyksissä 37 §:ssä on mahdollistettu ja annettu määräyksiä asumisessa syntyvän jätevesilietteen ja kuivakäymäläjätteen omatoimisesta käsittelystä tai luovuttamisesta naapurikiinteistöllä käsiteltäväksi yhteisesti.

Viittaus Lounais-Suomen jätehuoltomääräyksiin on informatiivinen tieto mistä kyseiset määräykset löytyvät.

18 § Lannoitteiden käyttö

18.1 Lietelannan, virtsan, puristenesteen ja yhdyskuntalietteen levittäminen on kielletty luokitelluilla pohjavesi-alueilla.

18.2 Muilla alueilla noudatettava VNA 1250/2014 annettuja määräyksiä.

18.3 Lanta-auman sijoittaminen on kielletty 100 m lähemmäksi asuin- tai lomarakennusta ilman kiinteistön haltijan suostumusta/lupaa.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1
YSL § 17
Lannan ja virtsan käyttö lannoitteena vedenottamon läheisyydessä voi aiheuttaa pohjaveden, käytettävän talousveden ja vesistön pilaantumisen vaaraa.
Lanta-aumojen sijoittamista on syytä säännellä asuinrakennusten ja loma-asuntojen läheisyydessä, jotta voidaan ehkäistä naapurustolle mahdollisesti aiheutuvia hajuhaittoja.

 

19 § Lantavarastojen, eläinsuojien ja eläinten ulkotarhojen sijoittaminen

19.1 Uusien eläinsuojien, lantaloiden ja eläinsuojien ulkotarhojen sijoittamisessa on huomioitava mahdollisesti naapurustolle aiheutuvat hajuhaitat sekä muut mahdolliset ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat seikat. Asemakaava-alueilla asumiseen tarkoitetuilla alueilla uusien eläinsuojien, lantaloiden ja eläinsuojien ulkotarhojen rakentaminen ei ole sallittua.

19.2 Uusien eläinten ulkotarhojen tai ratsastuskentän sijoittamisessa tulee noudattaa VNA 2150/2014, 4 §:ssä annettuja määräyksiä.
– määräystä noudatetaan säännöllisesti ulkoileviin kotieläimiin, kuten hevosten ja lampaiden ulkotarhoihin
– määräystä ei sovelleta esim. lemmikkieläinten piha-aitauksiin.

19.3 Eläinten ulkotarhoista ja ratsastuskentiltä tulee poistaa lanta säännöllisesti lantavarastoon. Pintamaa ja -rakenteet on uusittava tarvittaessa.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1 ja 3
Ympäristönsuojelulain lupa- ja ilmoitusmenettelyn ulkopuolelle jäävät eläinsuojat ja niihin liittyvien toimintojen sijoittumisvaatimus suhteessa asuinkiinteistöihin, vesistöihin, puroihin, noroihin ja vastaaviin herkkiin kohteisiin on perusteltua niiden aiheuttamien hajuhaittojen ja ravinnepäästöjen vuoksi.

Uusien eläinsuojien ja niihin liittyvien toimintojen sijoittumista on tarpeen säännellä, jotta voidaan rajoittaa vesistöihin kohdistuvaa hajakuormitusta sekä ehkäistä naapurustolle aiheutuvia haittoja, kuten haju- tai pölyhaittaa.

20 § Toiminnat, joihin ei sovelleta ympäristönsuojelulain 118 §:n mukaista meluilmoitusmenettelyä

20.1 Alla mainittuihin toimintoihin maanantaista-perjantaihin klo 7–21 välisenä aikana, pois lukien arkipyhät, ei sovelleta ympäristönsuojelulain 118 §:n mukaista meluilmoitusmenettelyä, kun työn enimmäiskesto on 2 viikkoa.
• kertaluonteisena ja rakentamiseen liittyvästä räjäytystyöstä, lyöntipaalutuksesta tai vastaavasta erityisen häiritsevästä melua aiheuttavasta työstä
• kertaluonteisena ja rakentamiseen liittyvästä kiviaineksen murskauksesta, porauksesta ja rikotuksesta
• tavanomaisesta rakentamis-, korjaus-, purku- tai kunnossapitotyöstä, jossa käytetään häiritsevää melua aiheuttavia koneita tai laitteita

Toiminnanharjoittajan on kuitenkin tiedotettava työmaan vaikutuspiirissä oleville naapurikiinteistöjen haltijoille riittävän ajoissa meluhaittaa aiheuttavan työn laadusta ja sen kestosta.

20.2 Yleisötilaisuus, jonka kesto on alle 2 päivää ja jossa ei käytetä äänentoistolaitteita klo 21 jälkeen

20.3 Yllä mainituissa 20.1 ja 20.2 toiminnoissa toiminnanharjoittajan on huolehdittava asianmukaisesta meluntorjunnasta.

20.4 Erityisen häiritsevää melua aiheuttavan toiminnan sijoittuessa asutuksen, palvelujen tai herkkien kohteiden (päiväkoti, sairaala, koulu tai vastaava) läheisyyteen, on toiminnanharjoittajan tiedotettava mahdollisia haitankärsijöitä vähintään 7 päivää ennen toiminnan alkamista. Tiedotteesta tulee käydä ilmi ainakin toiminnan kokonaiskesto, päivittäinen toiminta-aika sekä yhteyshenkilö.

20.5 Muissa tapauksissa, kuin mitä kohtiin 20.1 – 20.2 on kirjattu; erityisen häiritsevää melua tai tärinää aiheuttavasta tilapäisestä toimenpiteestä tai tapahtumasta tulee tehdä kirjallinen ilmoitus ympäristönsuojelulain 118 §:n mukaisesti kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ilmoitus tulee tehdä vähintään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista.

YSL 202 § 3 mom. kohta 2
YSL 118 § 3 mom
Paimiossa määräyksessä kuvatuissa toiminnoista ei ole tarpeen tehdä meluilmoitusta, sillä kyseisten toimintojen sijoittuessa päiväsaikaan ja rajattuihin viikonpäiviin, ei toiminnasta katsota aiheutuvan merkittävää meluhaittaa.

Asutuksen, palvelujen ja herkkien kohteiden läheisyydessä olevien kohteiden toimista on perusteltua määrätä tiedottamaan, jotta haitankärsijöillä on mahdollisuus ennalta varautua meluhaittaa aiheuttaviin toimintoihin ja tarvittaessa neuvotella toiminnanharjoittajan kanssa esim. meluntorjuntatoimenpiteistä tai hiljaisista ajoista.
Tiedottaminen on perusteltua myös lain esitöiden (HE 84/1999 vp) mukaan, kun poiketaan meluilmoitusmenettelystä.

 

21 § Erityisen häiritsevää melua aiheuttavat tilapäiset huolto- ja rakennustyöt

21.1 Alla mainitut, erityisen häiritsevää melua aiheuttavat, rakentamiseen liittyvät välttämättömät, tilapäiset toiminnat on sallittu maanantaista-perjantaihin klo 7-21, lauantaisin klo 8-16, sunnuntaisin ja arkipyhinä klo 10-16
• koneiden ja laitteiden käyttö
• rakentamis-, korjaus-, purku- tai kunnossapito- ja huolto työt
• muu erityisen häiritsevää aiheuttava toiminta

21.2 Määräyksen 21.1 aikarajoitus ei kuitenkaan koske:
• Maa-ja metsätalouselinkeinojen harjoittamisen vuoksi välttämätöntä tilapäistä toimintaa.
• Välttämättömiä tilapäisiä toimenpiteitä kuten liikenneväylien kunnossapitoa
• Pelastusviranomaisen toimintaa.
• Ihmisten turvallisuuden, omaisuuden turvaamisen tai vahinkojen torjumisen kannalta välttämättömiä toimenpiteitä
• Jätteiden kuormaamista

YSL 202 § 3 mom. kohta 2
Määräyksillä mahdollistetaan tarpeellisten rakennus-, purku-, korjaus- ja huoltotöiden suorittaminen ilman liiallista meluhaittaa taajaan asutuilla alueilla ja meluhaitalle herkiksi määriteltyjen kohteiden lähellä.

Määräyksillä rajoitetaan ihmisten liiallista altistumista haitalliselle melulle etenkin lepoaikoina. Asutuksen ja herkkien kohteiden läheisyydessä meluhaittojen torjuminen etenkin yöaikaan on tarpeen melun stressiä lisäävän luonteen vuoksi ja asukkaiden riittävä unensaannin turvaamiseksi.

Jätteiden kuormaamisen, teiden auki pitämisen ja liukkauden torjunnan sekä esim. hälytysajoneuvojen tai välttämättömien raivaustöiden sekä maa- ja metsätalouden harjoittamisen kannalta välttämättömien toimien rajaaminen määräyksen ulkopuolelle on tarpeen yleisen turvallisuuden, omaisuudensuojan ja elinkeinojen harjoittamisen vuoksi.

 

22 § Yleisötilaisuudet ja äänentoistolaitteiden käyttö

22.1 Yleisötilaisuuksissa ja muissa tilapäisissä tapahtumissa äänentoistolaitteet on suunnattava ja säädettävä siten, ettei niiden käyttö aiheuta erityisen häiritsevää melua naapurustolle.

22.2 Äänentoistolaitteiden käyttö on kielletty ulkotiloissa, taajaan asutuilla alueilla ja herkkien kohteiden (sairaala, päiväkoti, koulu, hoitokoti tai vastaava) läheisyydessä klo 21-7 välisenä aikana. Muilla kuin taajaan asutuilla alueilla, äänentoistolaitteita ei saa käyttää siten, että niistä aiheutuu haittaa naapurustolle.

22.3 Häiritsevää melua aiheuttavan yleisötilaisuuden tai tapahtuman järjestäjän on ilmoitettava tapahtumasta vaikutusalueen kiinteistöille kirjallisesti vähintään 7 päivää ennen tapahtuman järjestämistä. Ilmoituksesta tulee käydä ilmi tapahtuman luonne, tapahtumapaikka, kokonaiskesto, mahdollisesti häiritsevän melun arvioitu esiintymisaika sekä järjestäjän vastuuhenkilön yhteystiedot, joista tämän tavoittaa koko tapahtuman ajan.

YSL 202 § 3 mom. kohta 2
Äänentoistolaitteita koskevilla määräyksillä ehkäistään melusta aiheutuvaa haittaa taajaan asutuilla alueilla ja melulle herkiksi määriteltyjen alueiden läheisyydessä.

Määräykset ovat tarpeen YSL 118 §:n mukaisen meluilmoitusmenettelyn ulkopuolelle näissä määräyksissä rajattujen yleisö- ja muiden tapahtumien aiheuttaman meluhaitan rajoittamiseksi. Vaikka kyseisistä toiminnoista ei ole tarpeen tehdä meluilmoitusta niiden lyhytaikaisen keston vuoksi, voi lyhytaikainenkin kova melu aiheuttaa haittaa ympäristössä, joten haitan rajoittaminen ympäristönsuojelumääräyksillä on perusteltua.

Äänentoistolaitteinen käytön rajoittaminen yöaikaan ja herkkien kohteiden läheisyydessä on perusteltua ihmisten riittävän levon ja herkkien kohteiden toiminnan turvaamisen vuoksi.

23 § Jätteen polttaminen

23.1 Jätehuoltomääräyksissä on annettu määräykset koskien jätteiden polttamista yleisesti ja jätteiden polttoa tulisijoissa.

23.2 Taajaan rakennetuilla alueilla puutarhajätteiden tai vastaavien avopoltto on kielletty.

23.3 Taajaan rakennetuilla alueilla rakennuksen savukaasupäästöjen tai muiden ilmapäästöjen päästökorkeus ja teollisuus-, tuotanto- ja yrityskiinteistöjen ilmanpoistolaitteiden sijoitus on toteutettava siten, että savu- ja poistokaasujen leviäminen ympäristöön normaaleissa sää- ja käyttöolosuhteissa ei aiheuta kohtuutonta haittaa tai vahinkoa naapurikiinteistölle tai sen asukkaille.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1
Savukaasujen ja muiden ilmanpäästöjen mukana ympäristöön pääsevät epäpuhtaudet ja haju heikentävät ympäristön viihtyisyyttä ja terveydellistä laatua, joten määräys ilmanpoistolaitteiden sijoittelusta ja savukaasujen päästökorkeudesta on perusteltua.
Puutarhajätteiden tai vastaavien avopolton kieltäminen taajaan rakennetuilla alueilla on perusteltua, koska avopoltto voi aiheuttaa naapurustolle savu-, noki-, haju- tai terveyshaittaa.

 

24 § Ulkona tapahtuva suihkupuhallus

24.1 Rakennusten tilapäinen ulkoseinien ja rakenteiden suihkupuhallus (mm. hiekkapuhallus), korkeapainepesu, kemiallinen maalinpoisto sekä muu tilapäinen ulkona tapahtuva hiekkapuhallus tulee tehdä tiiviin suojapeitteen alla, jotta estetään jätteiden pääsy ilmaan, maaperään ja viemäriin. Työn jälkeen työkohteen ympäristö on siivottava ja syntyneet jätteet on toimitettava jätteiden laadun edellyttämään käsittelyyn.

24.2 Ulkotiloissa tapahtuva pysyvä laitosmainen suihkupuhallus on ympäristösuojelulain mukaan luvanvaraista.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1
YSL 16 §
Ulkona tapahtuvan hiekkapuhalluksen tai painepesun yhteydessä voi ilmaan, maaperään tai viemäriin joutua pölyä ja haitallisia aineita. Määräykset ovat tarpeen ilman ja maaperän suojelun kannalta.

 

25 § Rakennusten huolto- ja kunnostustoimenpiteet ja purkutyöt

25.1 Taajaan rakennetuilla alueilla rakennusten julkisivujen ja ulkotiloissa suoritettavien rakenteiden ja esineiden maalaus- ja muiden kunnostus- tai purkutöiden yhteydessä tulee huolehtia siitä, että toiminnasta aiheutuva melu, pöly, liuotinainehöyryt tai muut vastaavat päästöt eivät aiheuta haittaa tai vaaraa kiinteistön asukkaille, naapureille tai ympäristölle. Päästöjen leviäminen ympäristöön tulee estää esim. suojapeittein tai muulla asianmukaisella tavalla.

25.2 Rakentamisessa ja purkamisessa käytettävä kalusto on varustettava asianmukaisella pölyntorjunnalla. Erityistä huomiota pölyn ja muiden päästöjen torjuntaan tulee kiinnittää, kun työtä tehdään herkkien kohteiden (koulu, päiväkoti, sairaala tai vastaava) läheisyydessä.

25.3 Taajaan rakennetuilla alueilla rakennustyömaaliikenteen pölyntorjunnasta tulee huolehtia ajoväylien riittävällä kastelulla.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1
Suoritettaessa erilaisia kunnostus-, huolto-, rakennus- tai purkutöitä voi ympäristöön
päästä ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa aiheuttavaa ja terveydelle ja
viihtyvyydelle haitallisia päästöjä, Määräykset näiden päästöjen rajoittamiseksi on tarpeen
etenkin taajaan rakennetuilla alueilla terveyden ja omaisuuden suojelun vuoksi.

 

26 § Katujen ja yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapitoon liittyvät työt

26.1 Hiekoitushiekan koneellisen poistamisen tai muun koneellisen kunnossapito- ja puhtaanapitotyön aikana on huolehdittava riittävästä pölyn torjunnasta esim. kastelemalla puhdistettava alue tarvittaessa tai suorittamalla työ pintojen ollessa märkiä sateesta tai sulamisvedestä.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1
Pölyntorjunta on tärkeää hyvän ilmanlaadun turvaamiseksi etenkin kaupunki- ja taajama-alueilla. Määräys on tarpeen, jotta voidaan rajoittaa päästöjä ilmaan etenkin keväisin, jolloin ilmanlaatu on usein huono katualueiden voimakkaan pölyämisen johdosta.

27 § Eräiden jätteiden pienimuotoinen hyödyntäminen maanrakentamisessa

27.1 Pienimuotoisessa maanrakentamisessa voidaan hyödyntää kertaluonteisesti betoni- ja tiilimurskeita tai muuta tarkoitukseen
soveltuvaa jätettä korvaamaan neitseellisiä luonnonaineita, kun hyödynnettävän jätteen määrä ei ylitä 1000 tonnia.
Ympäristönsuojeluviranomaiselle on tehtävä kirjallinen valvontailmoitus jätteiden sijoittamisesta maaperään vähintään 14 vuorokautta ennen hankkeeseen ryhtymistä. Jos valvontailmoitus tehdään hyödyntämispaikan omistajan puolesta, omistajalta saatu kirjallinen hyväksyntä on liitettävä valvontailmoitukseen. Maarakentamisen päätyttyä on ympäristönsuojeluviranomaiselle annettava kirjallinen selvitys siitä, miten valvontailmoituksen mukainen jätteiden hyödyntäminen on toteutunut.

27.2 Jätteiden hyödyntäminen maanrakentamisessa on mahdollista seuraavin edellytyksin:
• materiaali ei sisällä ympäristölle tai terveydelle haitallisia aineita eikä aiheuta muutakaan haittaa tai vaaraa ympäristölle
• materiaalista on tehty haitta-aine ja liukoisuustestit
• materiaali ei sisällä betoniterästä
• materiaali on murskattu tai pulveroitu käyttötarkoitukseen sopivaksi (max 90 mm palakoko)
• jätettä käytetään vain tasauksen, kantavuuden ja kestävyyden kannalta tarpeellinen määrä (max. 150 cm)
• sijoituspaikka ei ole pohjavesialueilla, ranta-alueilla, tulvanalaisella alueilla eikä rakennuksen alla tai putkikaivannossa
• jätettä sisältävän rakennekerroksen etäisyys vesistöön, talousvesikäyttöön tarkoitettuun kaivoon tai lähteeseen on vähintään 30 m
• jätettä sisältävä rakenne peitetään tai päällystetään lukuun ottamatta pintakerroksessa käytettävää asfalttimursketta tai –rouhetta
• jätteen sijoittamiselle on kiinteistön omistajan tai haltijan kirjallinen suostumus

27.3 Ilmoituksesta on käytävä ilmi vähintään seuraavat seikat:
• hyödyntämispaikan ja väliaikaisen varastointiin tarkoitetun paikan haltijan nimi ja yhteystiedot
• tiedot hyödyntämispaikan sijainnista, merkittynä asemapiirrokseen tai karttaan, rakenne rajattuna sekä etäisyydet läheisyydessä sijaitseviin vesistöihin, talousvesikaivoihin ja lähteisiin
• jätteen luovuttajan nimi ja yhteystiedot
• jätteen nimike sekä selvitys jätteen sisältämistä haitallisten aineiden pitoisuuksista
• jätteen määrä
• selvitys jätettä sisältävästä rakenteesta poikkileikkauspiirroksineen, peittämiseen tai päällystämiseen käytettävästä materiaalista, varastoinnista ja muusta toiminnasta hyödyntämispaikalla sekä niihin liittyvistä tarpeellisista ympäristönsuojelutoimista
• ajankohta, jolloin hyödyntäminen maanrakentamisen aikana alkaa ja päättyy
• omistajalta saatu kirjallinen valtuutus, jos valvontailmoitus tehdään hyödyntämispaikan omistajan puolesta

27.4 Hyödyntämispaikan haltijan on maanrakentamisen yhteydessä pidettävä kirjanpitoa jätteiden hyödyntämisestä ja esitettävä dokumentointi valvontaviranomaiselle pyydettäessä

27.5 Jätteiden hyödyntäminen maanrakentamisessa on kielletty luokitelluilla pohjavesialueilla ja ranta-alueilla.

27.6 Omassa asumisessa syntyvän tiili ja betonimurskeen pienimuotoisesta hyödyntämisestä on määrätty Jätehuoltomääräyksissä (sivu aukeaa uuteen välilehteen).

YSL 202 § 3 mom. kohta 1, 3 ja 6
YSL 16 § ja YSL 17 §
Määräykset ovat tarpeen, sillä MARA-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävä pienimuotoinen jätteen hyödyntäminen voi aiheuttaa roskaantumista ja maaperän ja ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Jätteiden sijoittamisen maaperään kieltäminen luokitelluilla pohjavesialueilla ja ranta-alueilla on tarpeen pohjaveden ja vesistöjen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Hyödynnetystä jätemateriaalista voi liueta maaperään haitallisia aineita, jotka voivat kulkeutua pohjaveteen ja vesistöihin,

Määräys ilmoituksen tekemisestä ennen hankkeeseen ryhtymistä on perusteltua, jotta kohteiden ja toiminnan valvonta on mahdollista. Viranomainen voi myös ilmoituksen saatuaan hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti (HL8 §) tarvittaessa ohjeistaa hankkeeseen ryhtyvää hakemaan toiminnalle ympäristölupaa tai tekemään MARA-asetuksen mukaisen ilmoituksen valtion valvontaviranomaiselle.

 

28 § Rakennusten polttaminen

28.1 Rakennusten tai rakennelmien hävittäminen polttamalla on kiellettyä.
• Ympäristönsuojeluviranomainen voi kirjallisesta hakemuksesta myöntää poikkeuksen tästä määräyksestä, mikäli rakennuksen polttaminen on tarpeen pelastusviranomaisen tai vastaavan tahon tarpeen vuoksi. Poikkeusta koskevassa päätöksessä annetaan tarpeelliset määräykset toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1
Rakennusten polttamista ei käsitellä muissa kunnallisessa sääntelyssä eivätkä kokonaiset rakennukset jätesääntelyn mukaisesti ole jätettä. Määräys on tarpeen, jotta voidaan paikallisesti ehkäistä rakennusten ja rakennelmien hävittäminen polttamalla. Polttamisessa vapautuu runsaasti savukaasuja sekä erilaisia myrkyllisiä yhdisteitä.

Poikkeuksen myöntämisellä voidaan tarvittaessa mahdollistaa esim. pelastusviranomaisen tai vapaapalokunnan harjoitustoiminta. Asian johdosta tehtävässä päätöksessä voidaan antaa määräyksiä esim. sammutusvesien johtamisesta ja käsittelystä, etukäteen tehtävistä toimenpiteistä, kuten myrkyllisten tai palamattomien materiaalien poistosta tai muista
ympäristönsuojelullisesti tärkeistä asioista tai rajoituksista.

 

29 § Kompostin sijoittaminen kiinteistöllä

29.1 Talousjätteen kompostoria ei saa sijoittaa 5 m lähemmäksi naapurin rajaa tai asuinrakennusta ilman naapurin suostumusta. Kompostori voidaan sijoittaa kuitenkin ilman erillistä naapurin suostumusta hyväksytyissä rakennuslupakuvissa merkittyyn jätehuollolle varattuun paikkaan.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1
Määräys on tarpeen kompostoinnista mahdollisesti aiheutuvien hajuhaittojen rajoittamiseksi.

30 § Maanalaisten öljysäiliöiden tarkastaminen ja poistaminen

30.1 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista (344/1983) tarkoittamia säiliöiden tarkastamisvälejä sovelletaan koko Paimion kaupungin alueella.
Tarkastusvälejä sovelletaan myös muihin kuin maanalaisiin öljy- ja kemikaalisäiliöihin.

30.2 Käytöstä poistettava maanalainen öljysäiliö tulee poistaa kaikkine rakenteineen. Ympäristönsuojeluviranomainen voi hakemuksesta myöntää poikkeuksen maanalaisen öljysäiliön poistamisesta, mikäli säiliön poistaminen on taloudellisesti kohtuutonta tai poistaminen vaarantaa esim. asuinrakennuksen rakenteet. Poikkeuksesta ei saa aiheutua ympäristön
pilaantumisen vaaraa.

30.3 Kiinteistön haltijan tai omistajan, alueen käyttäjän tai toiminnan harjoittajan on pyydettäessä annettava kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle valvontaa varten tarpeelliset tiedot kiinteistöllä sijaitsevista öljysäiliöistä ja putkistoista, niiden kunnosta ja tarkastuksista sekä uusien säiliöiden asentamisesta ja vanhojen säiliöiden poistoista.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1
YSL 16 § ja YSL 17 §
KTM päätöksen (344/1983) sääntelyn tarkoittamien tarkastusvälien ulottaminen koskemaan myös muita kuin pohjavesialueita on Paimiossa perusteltua maanalaisten öljysäiliöiden suurehkon määrän vuoksi. Maanalaiset öljysäiliöt aiheuttavat maaperän
pilaantumisriskin ja säännöllisellä tarkastamisella voidaan välttää vuotojen syntyminen. Kyseistä päätöstä ei kuitenkaan sovelleta kaksoisvaippa tai niihin verrattaviin, vuodonilmausjärjestelmällä varustettuihin eikä suoja-altaassa oleviin, hälyttävällä
vuodonilmausjärjestelmällä varustettuihin säiliöihin.

Maanalaisten öljysäiliöiden poistaminen on perusteltua, jotta maaperään ei jää sellaisia säiliöitä, joista voi aiheutua maaperän tai ympäristön pilaantumista. Poikkeus voidaan myöntää, mikäli säiliön maaperään jättämisestä ei aiheudu maaperän pilaantumisriskiä, säiliön poistaminen on kiinteistön omistajalle taloudellisesti kohtuutonta tai säiliön poistaminen vaarantaa esim. maaperän kantavuuden suhteessa rakennuksiin.

 

31 § Nestemäisten kemikaalien säilyttäminen ja varastointi

31.1 Ulkona oleva nestemäisen kemikaalin säiliö on sijoitettava suoja-altaaseen tai allastetun tiiviin rakenteen päälle, jonka tilavuus on 110 % säiliön tilavuudesta. Kaksoisvaippaiseen säiliöön ei edellytetä suoja-allasta, mikäli säiliön rakenne on sellainen, että se pidättää mahdollisen ylitäytön. Jos suoja-allasta ei ole katettu tai se ei ole umpinainen, siihen kertyvät hulevedet on johdettava hallitusti öljynerottimen kautta viemäriin tai jäteveden käsittelyjärjestelmään.

31.2 Kemikaalien varaston ja ulkona olevan säiliön ja letkun on oltava lukittavia, ellei ulkopuolisten pääsy alueelle ole muuten estetty. Letku on asennettava siten, ettei kemikaalin valuminen maahan ole missään tilanteessa mahdollista.

31.3 Paimion luokitelluilla pohjavesialueilla ja ranta-alueilla uusien polttoneste- tai muiden kemikaalisäiliöiden sijoittaminen maan alle on kielletty.

31.4 Paimion luokitelluilla pohjavesialueilla maanpäällä olevan nestemäisten kemikaalisäiliöiden vuotojen hallinta on toteutettava kaksinkertaisen suojausrakenteen mukaisesti. Kaksinkertainen suojausrakenne saavutetaan sijoittamalla kaksoisvaipparakenteinen säiliö suoja-altaaseen tai allastetun nestetiiviin rakenteen päälle, jonka tilavuus on 110 % säiliön tilavuudesta. Kemikaalien astiavarasto on sijoitettava tiiviille, kantavalle alustalle ja katettava sekä varustettava suurimman varastoitavan säiliön tilavuutta 110
% vastaavalla tiiviillä suoja-altaalla.

31.5 Paimion luokitellulla pohjavesialueilla maan päällä olevan nestemäisen kemikaalien astiavaraston vuotojenhallinta on toteutettava kaksinkertaisen suojausrakenteen mukaisesti. Suoja-altaaseen sijoitettavat kemikaaliastiat on varastoitava tilassa, joka muodostaa tiiviin altaan tai rakenne on toteutettava muilla vastaavan tasoisilla menetelmillä.

31.6 Varastoitaessa kemikaaleja sisätiloissa, tulee varastotilan olla viemäröimätön tai kemikaalit tulee säilyttää suoja-altaassa, jonka tilavuus on 110 % suurimman varastoitavan säiliön tilavuudesta.

31.7 Öljyllä tai muulla kemikaaleilla likaantunut maa-aines ja roiskeet on poistettava välittömästi ja toimitettava asianmukaiseen ongelmajätteen käsittelypaikkaan.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1 ja 3
YSL 16 § ja YSL 17 §
Vaarallisten kemikaalien säilyttämistä ja varastointia koskevilla määräyksillä ehkäistään maaperän, pohjaveden ja vesistöjen pilaantumisen vaaraa. On tärkeää maaperän ja pohjaveden suojelemiseksi, sijoittaa kemikaalit suoja-altaaseen, josta vuotojen
havaitseminen ja poistaminen ovat mahdollista. Vähäisetkin kemikaalivuodot voivat aiheuttaa merkittävää ympäristön pilaantumista. Mikäli kemikaaleja pääsee vuotamaan viemäriin, voi jätevesien purkupai-kalla aiheutua ympäristön pilaantumista. Kemikaalien ja vaarallisten jätteiden vuodot voivat aiheuttaa haittaa viemäriverkostolle ja
jätevedenpuhdistamolle.

Uusien maanalaisten kemikaali- ja öljysäiliöiden sijoittamisen kieltäminen pohjavesialueilla on perusteltua pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi.

Määräys säiliöiden ja varastojen lukitsemiseksi on tarpeen, jotta voidaan estää ilkivallasta mahdollisesti aiheutuvat kemikaalien vuodot ja ympäristön pilaantuminen.

 

32 § Polttonesteiden täyttö- ja jakelupaikka

32.1 Kiinteä polttonesteen täyttö- ja jakelupaikka, jota ei ole rekisteröity YSL 116 §:n nojalla tai joka ei vaadi ympäristölupaa, tulee sijoittaa tiiviille, kemikaaleja läpäisemättömällä kestopäällysteellä pinnoitetulle alustalle, josta mahdolliset vuodot voidaan kerätä talteen. Päällyste on korotettava reunoiltaan tai kallistettava kauttaaltaan kulmaan, jossa oleva hulevesien poistokohta on suljettava säiliön täytön ajaksi. Jakelu- ja täyttöpaikoilla on oltava imeytysainetta ja kalustoa mahdollisten vuotojen keräämistä ja säilyttämistä varten.

32.2 Tilapäisessä käytössä olevat, esim. työmailla sijaitsevat polttonesteen täyttöpaikat on sijoitettava kemikaaleja läpäisemättömälle, tiiviille alustalle. Polttonestesäiliöitä ei saa täyttää väliaikaisella sijoituspaikalla, ellei säiliötä ole varustettu ylitäytön estolla. Poltto-ainesäiliö tulee sijoittaa tai olla varustettuna suoja-altaalla, joka vastaa 110 % säiliön tilavuutta. Ylitäytön
estolla varustettua kaksoisvaippasäiliötä ei tarvitse sijoittaa suoja-altaaseen.

32.3 Öljy- ja polttonestesäiliö on varustettava laponestolla ja ylitäytön estimellä. Säiliön siirtopumppu tai täyttöletku on oltava lukittuna, kun säiliötä ei käytetä.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1
YSL 16 § ja YSL 17 §
Sellaiset polttonesteiden täyttö- ja jakelupaikat, joihin ei sovelleta nestemäisten polttoaineiden jakeluasemien ympäristönsuojeluvaatimuksesta annettua valtioneuvoston asetusta (444/2010) aiheuttavat ympäristön pilaantumisen vaaraa, mikäli polttonesteitä tai öljyjä tai vastaavia aineita pääsee vuotamaan maaperään ja kulkeutumaan pohjaveteen tai vesistöihin. Ympäristönsuojelu-määräykset ovat tarpeen tällaisen pilaantumisen välttämiseksi koko Paimion kaupungin alueella.

Määräys kemikaaleja läpäisemättömästä alustasta, sen reunustamisesta tai kallistamisesta sekä hulevesiaukon sulkemisesta täytön ajaksi on tarpeen, jotta voidaan ehkäistä mahdollisesti esiintyvien vuotojen pääsy maaperään. Jakelupisteillä on oltava
imeytysainetta mahdollisten suurempien vuotojen aiheuttaman ympäristön pilaantumisen rajoittamiseksi.

Määräysten soveltaminen koko Paimion kaupungin alueella on perusteltua maaperän ja pohjaveden pilaamisen ehkäisemiseksi.

Määräys öljy- ja polttonestesäiliöiden ylitäytönestosta ja laponestosta on tarpeen huolimattomuudesta mahdollisesti aiheutuvien kemikaalivuotojen ehkäisemiseksi. Säiliön täyttöletkun ja siirtopumpun lukitseminen on tarpeen ilkivallasta mahdollisesti aiheutuvien kemikaalivuotojen ehkäisemiseksi.

33 § Maalämpöjärjestelmien rakentaminen

33.1 Maalämpöjärjestelmien rakentaminen on kielletty Paimiossa luokitelluilla pohjavesialueille.
• määrätty Paimion rakennusjärjestyksessä

33.2 Maalämmön ja vesistöstä otettavan lämmön käyttöönotossa on varmistuttava, että putkistoissa lämmönkeruunesteenä käytettävät aineet eivät saa olla ympäristölle vaarallisia eivätkä saa aiheuttaa pohjaveden pilaantumisen vaaraa.

33.3 Rakennettaessa maalämpöjärjestelmiä, on huolehdittava siitä, ettei energiakaivojen poraamisessa syntyvää kiviainesta tai veden ja kiintoaineksen muodostamaa lietettä joudu suoraan vesistöön tai viemäriin. Energiakaivon poraamisessa ja kiviaineksen säilyttämisessä on huolehdittava esimerkiksi riittävällä kastelulla tai suojapeittein siitä, ettei haitallista pölyämistä tapahdu. Porauksesta syntyvä liete tulee käsitellä siten, että siitä ei ole haittaa ympäristölle eikä naapureille. Lietettä ei tule johtaa hallitsemattomasti siten, että syntyy maaperän vettymistä, ojien tai hulevesiviemärien tukkeutumista tai vesistön samentumista. Huomioitava näiden määräysten 15 §.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1 ja 3
YSL 17 §
Maalämpöjärjestelmien rakentaminen pohjavesialueille Paimiossa on kielletty koska se saattaa aiheuttaa pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheuttavat sekä kaivojen poraus että keruunesteiden vuodot.
Lämmönkeruunesteenä käytettävän aineen mahdolliset vuodot voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumista ja vaaraa pohjavedelle.

Energiakaivojen poraamisen yhteydessä voi syntyä merkittäviä määriä kiviainesta, pölyä ja lietettä, joka voi paikallisesti aiheuttaa voimakasta veden samentumista sekä lietteen kertymistä puroihin, noroihin, ojiin ja vesistöihin. Tämä voi aiheuttaa muutoksia vesistön tai muun vesiympäristön elinolosuhteisiin ja pilata vedenlaatua. Viemärissä liete saattaa aiheuttaa tukkeutumista ja vaikeuttaa jätevedenkäsittelyä tai rikkoa viemäriputkistoja.

 

34 § Lumen vastaanottopaikat

34.1 Lumen vastaanottopaikat tulee sijoittaa siten, että sulamisvedet eivät aiheuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

34.2 Lumen sijoituspaikkaa ei saa perustaa ranta-alueelle, jäälle, vesistöön tai luokitelluille pohjavesialueille.

34.3 Sulamisvesistä on erotettava kiinteät roskat ennen vesien johtamista ojaan tai maastoon. Lumen sijoituspaikka on siivottava lumien sulamisen jälkeen. Roskaantumisen aiheuttaja tai kiinteistön omistaja on velvollinen puhdistamaan alueen siten, kun jätelaissa säädetään.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1 ja 3 kohta
YSL 17 §
Ajoväyliltä, kaduilta ja muilta alueilta poistettava lumi saattaa sisältää roskia, öljy- ja polttoainejäämiä sekä muita ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavia aineita.

Määräykset ovat tarpeen sulamisvesien aiheuttaman ympäristön pilaantumisen vaaran sekä roskaantumisen ehkäisemiseksi.

 

35 § Tilapäinen murskaus ja louhinta

35.1 Tilapäisestä yli 5 päivää mutta alle 50 päivää kokonaisuudessaan (ei ole riippuvainen kalenterivuodesta) kestävästä louhinnasta ja murskauksesta tulee tehdä kirjallinen ilmoitus Paimion ympäristönsuojeluviranomaiselle vähintään 14 päivää ennen työn aloittamista. Ilmoituksesta tulee käydä ilmi toiminnan sijoituspaikka, toiminta-aika ja toiminnanharjoittaja, yhteyshenkilö- ja tiedot. Toiminnasta tulee tiedottaa lähialueen kiinteistöjä 7 päivää ennen työn aloitusta. Tiedotteessa tulee käydä ilmi ainakin toiminnanharjoittaja, vastuuhenkilön yhteystiedot, toiminnan sijoituspaikka, toiminnan kokonaiskesto ja päivittäinen työaika. Yli 50 päivää kestävä louhinta ja murskaus ovat ympäristöluvan varaista toimintaa.

35.2 Louhintaa ja murskausta saa suorittaa maanantai- perjantai klo 7-21 (pois lukien arkipyhät) ja lauantaisin klo 8-18. Murskauslaitteisto on varustettava tehokkailla kastelulaitteilla ja tiiviillä pölykatteilla. Mikäli pölynsidonnassa ei voida käyttää kastelua veden jäätymisen vuoksi, tulee käyttää pölynerottimia. Porauslaitteet on varustettava tarkoituksenmukaisella pölynkeräyslaitteistolla, joka on oltava käytössä aina kun työtä tehdään.

YSL 202 § 3 mom. kohta 1,2,3 ja 6
Ympäristönsuojelumääräykset ovat tarpeen, sillä toiminnasta voi aiheutua paikallisesti merkittävää melu- ja pölyhaittaa naapurustolle ja ympäristölle.

Toiminnan päivittäisen suorittamisen aikarajoituksen tarkoituksena on turvata lepoajan rauhoittaminen asuin- ja vastaavilla kiinteistöillä.

Toiminnasta tiedottamisesta koskeva määräys on tarpeen, jotta naapurit ja muut melu- tai pölyhaittaa kokevat tahot voivat varautua toimintaan sekä tarvittaessa olla yhteydessä toiminnanharjoittajaan.

36 § Poikkeaminen

Ympäristönsuojeluviranomainen voi kirjallisesta hakemuksesta myöntää tapauskohtaisesti poikkeuksen näistä määräyksistä YSL 202 §:n 4 momentin mukaisesti. Poikkeamiselle on oltava erityinen syy.

Määräyksistä poikkeaminen ei saa aiheuttaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa eikä vaarantaa näiden ympäristönsuojelumääräysten tavoitteiden toteutumista.

Poikkeaminen käsitellään hallintolain (434/2003) mukaisesti.
Ympäristönsuojeluviranomaisen tekemään päätökseen haetaan muutosta siten, kuin ympäristönsuojelulaissa säädetään muutoksenhausta.

YSL 202 § mom. 4
Yksittäisissä tapauksissa saattaa tulla tilanteita, jolloin ympäristönsuojelumääräyksistä olisi tarpeen poiketa. Koska määräyksissä ei voida etukäteen määritellä kaikkia tilanteita, jolloin poikkeuksen myöntäminen olisi tarpeellista, tulisi viranomaisella olla mahdollisuus myöntää poikkeus erityisen syyn niin vaatiessa.

 

37 § Maksun määrääminen poikkeamisesta

Ympäristönsuojelumääräyksistä poikkeamisesta peritään ympäristönsuojeluviranomaisen taksan mukainen maksu.

YSL 205 §

38 § Ympäristönsuojelumääräysten rikkominen tai laiminlyöntien seuraamukset

38.1 Näiden määräysten rikkominen tai laiminlyönnin pakkokeinoista ja seuraamuksista säädetään ympäristönsuojelulain 18 luvussa.

38.2 Ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1-4 §:ssä ja ympäristönsuojelulain rikkomisesta YSL 225 §:ssä.

YSL 18 Luku
Ympäristönsuojelumääräykset ovat ympäristönsuojelun viranhaltijan työkalu: määräysten laiminlyönti käynnistää valvontatoimet ja on peruste hallintopakon käyttämiselle.

39 § Ympäristönsuojelumääräysten voimaantulo

Ympäristönsuojelumääräykset tulevat voimaan 4.6. 2021.

YSL 203 §
Kuntalaki 108 §
Uusien määräysten myötä aiemmat ympäristönsuojelumääräykset on tarpeen kumota.

 

40 § Siirtymäsäännökset

40.1 Öljy-, polttoneste- tai kemikaalisäiliön haltijan tai omistajan on tarkastutettava 10 vuotta ennen näiden määräysten voimaantuloa ja sitä ennen käyttöönotettu säiliö sekä säiliö, jonka käyttöönottamisaikaa ei voida osoittaa, ensimmäisen kerran viimeistään kahden vuoden kuluessa näiden määräysten voimaantulosta.

 

 

41 § Aiempien määräysten kumoaminen

41.1 Näillä määräyksillä kumotaan Paimion ympäristönsuojelumääräykset 01.01.2013 (Paimion kaupunginvaltuusto 13.12.2012 § 93)