Mitä August Pyölniittu kirjoitti?
August Pyölniittu jätti jälkeensä uskomattoman tekstiaineiston aforismeja, keksintöjä, muistiinpanoja ja artikkeleita.
August Pyölniittu käytti maitosiivilävanun välipapereita usein muistilappuina.
Kirjallisen työn Pyölniittu aloitti alle 20-vuotiaana 1900-luvun alussa. Vanhimmat säilyneet tekstit ovat vuodelta 1906. Pyölniittu aloitti kirjoittelun 1900-luvun taitteessa paperinpalasille ja kärsi pitkään suoranaista paperipulaa. Muutaman vuoden kuluessa hänestä kehittyi taitava sanakäyttäjä, jonka esseet ja päiväkirjamerkinnät ovat vuolaita ja joista huomattava lukeneisuus on nähtävissä. 1910-luvulla Pyölniitulla oli useita jatkuvia esseesarjoja, joita hän täydensi numeroiduin arkein. Mustekynä jäivät sivuun vasta 1920-luvulla, jolloin hän hankki käytetyn kirjoituskoneen.
Kirjoituksissaan Pyölniittu pohti mm. tähtitiedettä ja lähes puolet elämästään hän suunnitteli ikiliikkujaa. Hän oli itseoppinut pohdiskelija, jota kiinnosti koko maailma ja maailmankaikkeus. Kirjoittamisen pohjana oli laaja lukeneisuus ja myös oma kirjasto karttui merkittävän laajaksi.
August Pyölniitun päiväkirja on nimetty otsikolla Imönöp väapo, joka tarkoittaa sanaparia Elämän työni. Ensimmäiset sivut on kirjoitettu 23-vuotiaana vuonna 1910. Viimeinen sivu on vuodelta 1974, jolloin hän yhdessä sisarensa Olgan kanssa muutti kunnalliskotiin.
Kirjoittaminen oli Pyölniitun toinen luonto ja lähes ainoa tapa saada sanotuksi omia ajatuksiaan. August ei puhellut liikoja ja piti itseään hitaasti lämpiävänä keskustelijana, jolle sanottava tuli mieleen vasta sitten kun tilanne oli ohitse. Kynä ja paperi olivat hänen parhaat ystävänsä.
August Pyölniittu kuoli vuonna 1979 vanhainkodissa. Koti oli jäänyt tyhjilleen ja siellä olivat kirjat ja paperitkin. Perintö meni Paimion kunnalle ja kirjoitukset olivat pitkään kateissa, kunnes ne löytyivät 1994 Paimion koulukeskuksesta remontin yhteydessä. Eräästä huoneesta löytyi kasa kastuneita laatikoita, joiden sisältö paljastui Pyölniitun tuotannoksi.
Käsikirjoitukset on järjestetty ja niiden laajuus on kymmeniä tuhansia arkkeja. August Pyölniitun arkisto kuuluu Paimion kotiseutuarkistoon.
Pieni osa käsikirjoituksista on julkaistu Johanna Lehto-Vahteran toimittamina kirjoina. Tekstit paljastavat Augustin tinkimättömän ajattelumaailman, mutta tarjoavat toisaalta hykerryttävän osuvia ajatuksia.
Toivo, että vielä näkee jonkun
työnsä kantavan hedelmää,
vaikkei raakuloitakaan vielä näy.-August Pyölniittu- 15.1.1911